Vappupuhe

Hyvät toverit

Kiitos Niinalle kauniista laulusta. Valitettavaa on, että vaikka laulusta on aikaa, on maailmassa edelleen sotaorpoja ja edelleen ihmisiä teloitetaan ilman oikeudenkäyntiä. Maailma ei koskaan ole valmis ja työväenliikkeelle on tarvetta tänään ja vielä huomennakin.

Työväenliike on saanut vuosisatojen mittaan paljon aikaan. 8 tunnin työpäivä, lapsilisä, työsuojelu, eläke, vain muutamia mainitakseni.

Olemme hautausmaalla, missä on tapana muistella vainajia ja sitä elämää mitä heidän kanssa on vietetty. En ole päässyt kohtaamaan työväenliikkeen ensimmäisiä aktiiveja tai aatteensa vuoksi kaatuneita. mutta heidän ja muiden tovereiden edesottamukset ovat kuitenkin tuttuja. Onko heillä ja meillä uusilla aktiiveilla ero ja mikä meitä yhdistää?

Mistä on tehty työväenliike ennen ja nyt.

Tupailloista, aatteesta, tahdosta, marxista, marsseista, mielenosoituksista, nimikirjoitusten keräämisestä, uhrautumisesta, lukupiireistä, tarpeesta, idoista, voimasta, niistä on työväenliike syntynyt.

Tämän päivän työväenliike on tehty facebookista, adresseista, mielenosoituksista, lukupiireistä, tahdosta, ideologiasta, avoimesta lähdekoodista, innosta, niistä on tämän päivän työväenliike tehty.

Meitä nuorempia tovereita yhdistää menneisiin tovereihin sama tahto muuttaa maailmaa. Toimimme jotta yhteiskuntamme ja maailma olisi solidaarinen ja avoin.  Meitä yhdistää tahto ja halu toimia jotta jokainen voisi elää vapaana omana itsenään yhteiskunnassa. Jotta meillä jokaisella olisi koti, ruokaa ja hoivaa.

Hyvät toverit. Historiaa ei sovi unohtaa, mutta menneeseen ei voida jäädä uinumaan. On pidettävä nenä kohti tulevaisuutta. Teemme asioita ehkä vähän eritavalla nyt kuin ennen, mutta sama päämäärä meillä kuitenkin on. Avoin ja vapaa yhteiskunta. Meidän tupaillat on facebookissa.

Kiitos työväenliikkeen aktiiveille, niille jotka eivät enää kanssamme taistele sekä niille jotka miettivät liikkeeseen mukaan lähtemistä. Hyvää vappua.

KIITOS

Ihmisoikeudet olympialaisiin

Kolumni Kansan Uutisissa 20.4.2012

Lontoon kesäolympialaisiin on alle 100 päivää ja sekös meitä urheiluhulluja lämmittää. Itsekin odotan innolla kisojen alkua. Sitä suurta urheilujuhlaa joka yhdistää kansoja, urheilujuhla jossa nähdään onnistumisia, epäonnistumisia, rikotaan ennätyksiä, nautitaan urheilusta ja yhdessäolosta.

Olympialaiset eivät valitettavasti ole kaikille iloinen tapahtuma, jossa saa mukavassa auringonpaisteessa ohjata turisteja tai paistaa makkaraa kisakansalle. Valitettavan monelle se on pakkotyötä mitättömällä palkalla intialaisessa tehtaassa kisakrääsää tehden. Olympialaisia varjostaa massatuotannolla tuotetun kisakrääsän ja muiden tuotteiden tuottaminen kestämättömissä työoloissa. Krääsää lapsille tekevät myös lapset. Kapitalismin mustat kasvot näyttävät puolensa, kun rikas länsi tilaa köyhältä idältä leluja.

Olympialaisissa kuten muissakin urheilutapahtumissa kilpailijoilta odotetaan puhdasta suoriutumista. Antidoping toiminta on vahvaa, purkkeihin pissataan litra tolkulla ja urheilijoiden kehitystä seurataan silmä kovana. Liian vähän kuitenkin huomioimme sitä kuinka käytämme hyväksi heikommassa asemassa olevia vain siksi että saisimme kisoihin halpaa turistikrääsää.

On kestämättömän kaksinaismoralistista vaatia urheilijoilta puhtautta ja samalla toisella kädellä toimia patamustalla tavalla. On törkeää riistää ja nöyryyttää köyhiä hikipajoissa. Laitetaan ranttaliksi sitten kunnolla jos kerran ollaan jo aloitettukin. Urheilijoille lupa tunkea itseensä mitä huvittaa, kisakansalle lupa tuoda viinaa katsomoon ja muutenkin kaikenlainen rellestäminen sallitaan.

Vai pitäisikö kuitenkin johdonmukaisesti toimia puhtaan urheilun hengessä? Puhtaat urheilijat, päivänvaloa kestävät vapaaehtoisten talkootunnit ja inhimilliset krääsätehtaiden työolot? Reilunpelin sääntöjen tulee koskea kaikkea mikä liittyy urheilutapahtuman toteuttamiseen. Tämän pitäisi olla itsestään selvää, miten se voi olla niin järkyttävän vaikeaa toteuttaa? Onko voiton maksimointi ja halvan krääsän tuottaminen todellakin sen arvoista että voidaan unohtaa ylväs olympiahenki?

Nopeammin, korkeammalle ja voimakkaammin ei tarkoita että ihmisoikeuksia polkemalla voidaan saavuttaa maksimaalinen voitto kisojen organisaatiolle. Urheilusuoritukseen hikipajassa tehdyt kisakrääsät eivät vaikuta. Kisakansalla on tässä kohtaa iso valta. Mitä he sanovat tästä kaikesta? Älä ole hiljaa, vaadi reilun pelin tuotteita ja kilpailuja.

Puoluepolitiikka ay-liikkeessä

Kuuluuko ammattiliittoihin puoluepolitiikka? Jotkut sanovat, että sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä mikä puoluekirja kenelläkin aktiivilla tai työntekijällä liitossa on. Ei sillä pitäisikään olla merkitystä, pätevyyden ja innokkuuden tulisi aina olla tärkein meriitti työntekijöiden valinnassa. Osa ay-aktiiveista ja jäsenistä närkästyy ammattiliittojen puoluesidonnaisesta toiminnasta. Minuakin se joskus korpee ihan suunnattomasti. Käytämme turhaan energiaa osapuolitaisteluihin kun jäsenten edunvalvontatyö tulisi olla koko homman ydin.

Rakennusliitto ilmoitti taannoin, että nyt riitti, puoluejaot on mennyttä aikaa ja nyt keskitytään vain edunvalvontatyöhön. Politiikkaa voidaan tehdä kuulemma muullakin tavalla kuin puolueiden kautta. No se on ihan vissi asia, että politiikkaa voi tehdä muutenkin kuin puolueen kautta. On kuitenkin muistettava, että usein se joka lain säätää tai työehtosopimuksen allekirjoittaa omaa jonkun puolueen jäsenkirjan.

Itse näen, että puoluepolitiikalla on paikkansa ay-liikkeessä. Se on kuitenkin saanut väärän aseman liikkeen sisällä. Mitkään ammattiliittojen työpaikat eivät saisi olla ns. mandaattipaikkoja joita jaetaan puoluekirjan mukaan. Se on niin 70 -lukua se. Mutta puoluepolitiikka voi parhaassa tapauksessa tehdä ammattiliitoista parempia toimijoita ja edunvalvojia. Tarvitsemme toista rinnallemme kilpailemaan, jotta suoriutuisimme paremmin. Juoksukilpailuissa tehdään parempia aikoja kuin yksin juosten, ehkä terve kilpailu saa meidän suoriutumaan paremmin.

On mielestäni luonnollinen yhtälö kuulua vasemmistoliittoon ja toimia ammattiliitoissa. Puolueesta tulee ideoita ay-kentälle ja ay-kentältä taas sisältöä puolueen tavoitteisiin.

Jos eriytämme totaalisesti ay-liikkeen ja puoluepolitiikan niin miten ihmeessä saamme luontevasti vaihdettua ideoita ja ajatuksia? Kuinka voimme taistella yhteisen tavoitteen eteen jos emme tee yhteistyötä?

Ei siinä ole mitään pahaa tai väärää, että ay-liikkeen vasemmistosiipi suunnittelee vasemmistoliiton kanssa yhdessä vasemmistolaista työelämäpolitiikkaa. Voidaanko ilman tätä yhteyttä työelämätavoitteisiin koskaan päästä? Se on kuin keiton keittäminen ilman kattilaa tai kauhaa. Keitosta ei tule yhtään mitään ilman toista.

Ei puolueita tarvitse pelätä tai kieltää. Ne on osa politiikan tekoa niin hyvässä kuin pahassa.

Kansan Uutisten kolumni 18.2.2012

Kirje ministerille

Hyvä Ministeri Maria Guzenina-Richardson

Luin iltapäivälehdistä, että avustajanne irtisanoutui, kun oli ajanut parempaa translakia teidän tietämättä asiasta. Lehdissä myös kerrottiin, että translain muuttaminen ei olisi teidän agendalla. Voisitteko ottaa sen agendallenne?

Työskentelin aikaisemmin Tampereen Setan sosiaalityöntekijänä ja siellä kohtasin transihmisiä, joiden ihmisoikeuksia on poljettu vain koska he tarvitsevat sukupuolenkorjaushoitoja.

Transihmisten ihmisoikeudet, kuten ihmisokeudet yleensäkin, eivät ole keneltäkään pois, mutta ne antavat aina paljon. Ei ole mitään järkeen käypää syytä kieltää transihmisiltä perhe ja mahdollisuus jälkikasvuun.

On valitettavaa, että elämme yhteiskunnassa jossa sukupuoli nähdään vain kaksinapaisena, joko miehenä tai naisena. Totuus on kuitenkin paljon moninaisempi. Ilmaisemme itseämme ja sukupuolia niin monella eri tavalla. On ilmeistä, että ne ihmiset jotka ilmentävät itseään totutusta poikkeavalla tavalla joutuvat usein syrjinnän kohteiksi. Moni transihminen kokee pelkoa syrjityksi tulemisesta ja väkivallasta. Vaikka lakia muuttamalla emme voi kaikkien asenteita muuttaa, annamme kuitenkin sillä selvän singnaalin mihin suuntaan haluamme yhteiskunnan menevän.

Kaikki laissa asettamat edellytykset sukupuolenkorjaushoitoon pääsyyn ovat kohtuuttomia.

On uskomatonta, että hoito joka on monelle elinehto, edellyttää että ihminen ei saa olla naimisissa tai jatkossa hän ei voi saada omia jälkeläisiä. Kestämätöntä ihmisoikeuksien polkemista.

Hyvä ministeri. Teillä on mahdollisuus muuttaa ja parantaa ihmisten elämää ja lopettaa ihmisoikeuksien riistäminen. Käyttäkää sitä valtaa mikä teillä on. Jokaisen tulisi pystyä olemaan oma itsensä ilman pelkoa syrjityksi tulemisesta. Siksi toivon, että otatte agendallenne translain muuttamisen.

ps. translaissa puhutaan transseksuaalisesta, mutta tässä on myös virhe. Seksuaalisuus ja sukupuoli ovat menneet sekaisin. Tranihmisyys ei ole sama asia kuin transseksuaalisuus.

Laki löytyy tästä http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20020563

Adressi joka vaatii muutoksia lakiin http://www.adressit.com/translaki

Oma asia

Kolumni Kansan Uutisissa 16.12.2011

Liikuntatieteellinen seura muisti minua taannoin julkaisullaan Vähän liikkuvat juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita. Selvityksen viesti oli, että vähän liikkuvien ihmisten liikkeelle saannissa ollaan hakoteillä ja suunnan muutos tulisi saada aikaan. Liikuntajärjestöt, urheiluseurat ja kuntosalit vetävät puoleensa jo liikunnasta innostuneita tai satunnaisia kävijöitä. Liikkumattomuudesta aktiiviseksi liikkujaksi on monta mutkaa matkassa, johon ei ministeriö eikä järjestötasolla olla osattu vastata.

On yleisesti tiedossa oleva asia, että liikunta lisää terveyttä ja vähentää sairastumista. Samanlailla on tiedossa, että viinanjuonti ei ole hyväksi ja silti viinaa kuluu. Liikunnallisuutta, urheilua ja terveitä elämäntapoja puolustellaan usein, minäkin, kansanterveydellisillä näkökulmilla. Terveellinen elämä ei sairastuta, ei nosta kansanterveyden menoja ja pitää ihmisen työelämässä. Yhteiskunnan rattaat pyörivät kun ihmiset ovat terveitä ja liikunnallisia.

Onko liikunnallisuus tai liikkumattomuus jokaisen oma asia? Lähtökohtana tulee olla, että jokainen ihminen saa itse määritellä oman elämän suunnan ja kehityksen. Liikkumattomuudesta ja siitä johtuvista sairauksista on kuitenkin langennut yhteiskunnalle iso lasku. Aivan kuten liiasta alkoholin käytöstä tai tupakoinnistakin. Terveen elämän puolesta kampanjoidaan laajasti eri aloilla. Silti ihmiset jäävät sohvan perukoille eivätkä nouse spinning -tunnille vaikka ymmärtävät että se olisi terveellistä.

Ihmisen tulee saada hoitoa oli sairaus itseaiheutettua tai ei. Se on kansanterveydellisesti järkevää ja ennen kaikkea inhimillistä. Onko epäterveellinen elämäntyyli oma asia, jos lasku tulee kaikkien maksettavaksi? Tulisiko meidän yhdessä puuttua epätervelliseen elämään vai antaa vaan olla, jokainen päättäkööt itse miten elämänsä elää. Olkoot se taas kuinka kontrolloitia, hyysäämistä tai pakottamista tahansa niin kannustan ihmisiä terveelliseen elämäntapaan. Yhteiskunnallista ohjausta tarvitaan, koska ilman sitä lasku jonka maksamiseen me kaikki osallistumme on liian suuri.

Terveellinen elämä ei tarkoita markkinavoimille alistumista, light-juomia tai kuntosalin pakkojäsenyyttä. Se on terveessä suhteessa kulttuuria, hikiurheilua ja hyvää ravintoa. Se onnistuu parhaite kun elämä on reilassa, köyhyys ei ole alituisena huolena ja tulevaisuus turvallinen. Liikkumattomuus on peilissä, mutta myös rakenteissa. Yhteiskunta jossa ihmiset kokevat taloudellista turvallisuutta ja luottavat tulevaisuuteen on yhteiskunta jossa ei ole tarvetta liialle yksilön kontrollille. Terveellinen elämä ja hyvinvointi tulee siinä vähän kuin sivutuotteena.

Verokarhu, vapauta koirat!

Aamulehti 10.11.2011

Viimeisinä vain Tampere ja Helsinki pitävät kynsin hampain koiraverosta kiinni. Kun Tampereella arvioiden mukaan olevan 26000 koiraa, veron maksaa vain 4000 koiranomistajaa. Viisi kuudesta vastaantulevasta koirasta siis on veronkiertäjä eikä nyt ole tosiaankaan puhe kulkukoirista.

Koiraveroa kerätään Tampereella vuodessa 140 000€. Veron keräämiseen kuluu heti alkuunsa 35 000€, josta jäljelle jää 105 000€ koirapuistojen ylläpitoon ja kakkapussien hankintaan. Siis neljäsosa veron tuotosta menee vain sen ylläpitoon. Voudin rahapussi vuotaa pahasti!Maksa jos jaksat- tyyppinen verotus ei toimi. Ei voi olla oikein että yksi rehellinen maksaa viiden edestä. Koirapoliisin viran perustaminen tai palvelujen tilaaminen yksityisiltä vartioliikkeiltä olisi kaikkein järjettömin vaihtoehto - valvonnan kustannukset pienentäisivät veron tuottoa entisestään.

Koirattomallekin on koirapuistoista hyötyä, silloin muut ulkoilureitit pysyvät puhtaampina. Solidaarisuus ei ole pahasta vaikka pitäisikin enemmän kissoista joista ei veroa tarvitse maksaa. Omisti koiran tai ei, on vain puhtaasti järkevää kannattaa koiraveron poistoa.

Nykymalli rikkoo oikeudenmukaisen verottamisen periaatetta koska pienituloiset joutuvat maksamaan suhteellisesti enemmän koiraveroa varakkaisiin nähden. Kenellekään ei myöskään kerry hyötyä ylimääräisestä byrokratiasta. Nyt on aika haudata maahan loppuunkaluttu historiallinen vero ja siirtää koirien peruspalvelujen rahoitus yleiseen kunnallisverokertymään, minne verot luonnollisesti kuuluvat.

Minna Minkkinen

Seppo Säämäki 

Kumpikaan ei omista koiraa

Kauppiin saatava lisäresursseja

Aamulehden yleisönosastokirjoitus 13.10.2011

Kaupungin säästötoimenpiteet on ajanut Kaupin sairaalan vaikeiden päätösten eteen. Kaupissa suunnitteilla on yöhoitajien uudelleen organisointi, mikä voi tarkoittaa yöhoitajien vähenemistä yövuoroissa. Henkilökunnalla on pelko potilasturvallisuuden heikentymisestä ja työntekijöiden jaksamisesta.

Kaupin Sairaala joutuu pienistä rahoistaan säästämään vielä lisää ja kaupungin nyörien kiristäminen on ajanut talon johdon ja osan henkilökunnasta vastakkain. Säästöjä on vaadittu Kaupin Sairaalan osalta 700 000 €. Tämä ei missään tapauksessa lisää asiakkaiden ja työntekijöiden viihtyvyyttä ja hyvinvointia. Ongelman lähtökohtana on rahojen ja resurssien vähäisyys. Päivävuoroihin tarvitaan lisää työntekijöitä ja kun rahaa ei anneta lisää on hoitajat otettava jo olemassa olevasta resurssista ja näin ollen yövuorosta. Tämä työntekijöiden ja työvuorojen uudelleen järjestely on loputon suo, kun henkilökuntaa on koko ajan liian vähän, eikä lisäkäsiä saada ilman että henkilökuntaa palkataan lisää.

Ongelman tausta on kaupungin taloudessa. Palveluihin osoitetut rahat eivät riitä kunnollisen tasoisten palveluiden tuottamiseen. Taloudesta ja toiminnan resursoinnista päätettäessä olisi myös huomioitava mihin osoitetut varat riittävät. Samojen palveluiden tuottamista ei voida vaatia samalla henkilöstömäärällä vuodesta toiseen.

Kaupin Sairaalan tilanteen rauhoittamiseksi olisi kaupungin johdon otettava lapio kauniiseen käteen ja ryhdyttävä töihin. Budjetit eivät voi alituiseen olla alimitoitettuja. Palveluihin on osoitettava riittävät rahat. Palvelutuotantoa on myös kehitettävä niin, että osoitetulla rahalla saadaan todellisia palveluita eikä hallintoa.

Anna Kontula

Kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu

Mikko Aaltonen

Kaupunginhallituksen jäsen, kaupunginvaltuutettu

Minna Minkkinen

Laitoshoidon johtokunnan jäsen